.

.

torstai 30. lokakuuta 2008

All-Hallows-Eve


Tänään suuntaan mökille. Sytytän öljylamput ja paljon kynttilälyhtyjä. Syön valkosipuliperunoita, silläkin uhalla että se karkottaa vampyyrien lisäksi myös Miekkosen. Käperryn viltin alle takkatulen loisteeseen ja kuuntelen sateen ropinaa.
Ja jos joku kysyy "karkki vai kepponen" vastaan ehdottomasti "kepponen"!

Hyvää Pyhäinpäivää!

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Ruokaa!


Uudessa kaupunkiasunnossamme on keittiö. Se on ruhtinaallisen iso ja houkuttelee leipomaan, keittämään ja paistamaan. Siihen mahtuu hyvin kuuden hengen ruokailuryhmä ja kaksi kokkia. Keittokomerossa oli se hyvä puoli että aina oli hyvä syy siirtyä ruokalautasen kanssa olohuoneeseen, koska pöytä oli siellä ja siellä voi syödessä katsella myös televisiota. Kaksi kokkia komerossa taas oli melkein mahdottomuus.

"Punainen väri vie mieheltä jalat alta", kertoo tutkimus viitaten esimerkiksi naisen vaatetuksen väriin ja "tie miehen sydämeen käy vatsan kautta" sanoo vanha sananlasku. Tänään yhdistin värin ja tien ja keitin vispipuuroa. Keitin myös jauhelihakeittoa, mutta se sydänjuttu ei ehkä onnistu arkisella sopalla, jossa on runsaasti lanttua ja sipulia.
Hyvä vispipuurohan syntyy niin, että otetaan litra vettä, sopiva määrä puolukkasurvosta tai puna- tai mustaherukkamehua, sokeria melko paljon, 1,5 dl mannasuurimoita ja keitetään velli. Kun keitos on kiehunut kymmenen minuuttia, ja kuohunut ainakin kerran hellalle, se kaadetaan vatkautumaan yleiskoneeseen kuin kakkutaikina, ja unohdetaan sinne. Sillä aikaa kun viet roskat ja jäät suustasi kiinni varttitunniksi naapurin mummon kanssa, valmistuu vispipuuro kuin itsekseen ja itseasiassa vielä tuplamäärä alkuperäisestä. Tuote on taatusti kevyttä, sillä onhan siinä puolet ilmaa ... ja toinen puoli sokeria. Sitten jäädään vaan odottelemaan vaikutusta niihin sydämenasioihin.
---
Kuvassa on huovutettu "köökkiötökkä", jonka sain lapsenlapseltani syntymäpäivälahjaksi ja jolla on myös sekä sydän että vatsa.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Oppia ikä kaikki


Ennen käytettiin koulussa koulutauluja, sittemmin piirtoheitintä, nykyään videotykkiä. Joskus opettaja rullasi auki - tai pyysi järjestäjää rullaamaan - kartan. Jokainen sai vuorollaan käydä näyttämässä kartalta paikan, jonka opettaja nimesi ja joka oli ollut läksynä. Joskus tuntui että kartassa oli aivan eri maanosa.

Geometrian tunnilla opeteltiin ulkoa: "Sini on kulman vastaisen kateetin ja hypotenuusan suhde. Kosini on kulman viereisen kateetin ja hypotenuusan suhde. Tangentti on kulman vastaisen kateetin ja viereisen kateetin suhde. Näiden funktioiden avulla voidaan laskea mikä tahansa suorakulmaisen kolmion kulma, kun kahden sivun pituus tunnetaan". Jokainen opetteli jokaiselle tunnille aina yhden lausekkeen ulkoa ja esitti oppimansa vuorollaan tunnin alussa. Kun minun vuoroni tuli kävelin liitutaululle ... pääni tyjeni, enkä muistanut yhtään mitään, vaikka olin opetellut lauseketta ulkoa viikon ja osannut lausua sen kotona sekä etuperin että takaperin.

Kerran biologian tunnilla opettaja pyysi luettelemaan pussieläimiä. Kenguru, pussirotta...mitä muuta. Viittasin ja sanoin "pussihukka" - kaikki nauroivat. Opettaja tarkensi että pussihukka on sukupuuttoon kuollut laji. So?

Kävin pari viikkoa sitten osto- ja myyntiliikkeessä. Siellä oli aivan ihastuttavia koulutauluja, ajalta ennen minua. Ostin kaksi. Toisessa on kuvattuna eteläamerikkalaista viidakkoa ja toisessa kaupankäyntiä Intiassa.


Lisäksi ostin pilkkahintaan kärpäspullon!

... pilkkahintaan siksi, että kauppias luuli sitä tuikkulyhdyksi, eikä vanhaksi kärpäsloukuksi, johon valutettiin sokerilientä, jonka houkuttelemana uhri osasi lentää pulloon mutta ei enää ulos.
--
Ylimmässä kuvassa lapsenlapseni 1 v. tutustuu tietotekniikan ihmeelliseen maailmaan.

tiistai 21. lokakuuta 2008

Seulontaa


Minä ja autoni saimme postia samana päivänä. Minä sain kutsun "seulaan" ja auto katsastukseen. Auton kuntoa valvovat viranomaiset. Ajokin omistaja pitää huolen siitä, että auton konepelti kiiltää eikä moottori yski - omasta kunnosta ei aina niin väliä.
Terveydenhoitaja kyseli "seulonnan" yhteydessä ruokailu- ja liikuntatottumuksista, laski painoindeksin ja mittasi vyötärönympäryksen. Näillä tiedoilla, jos tutkittava vastaa rehellisesti ja vyötärönympärys naisella ei ole yli 80 cm, saa selville onko taipumusta aikuisiän diabetekseen. Ei ollut, vaikka sanoin harrastavani liikuntaa ainoastaan lapion, haravan, lumikolan tai kirveen kanssa ja laitan moneen ruokaan kermaa. Autoa katsastettaessa katsastusmies ei paljon muuta kysellyt kuin että "onko pakokaasumittaus tehty" ja "50 euroa kiitos" Sitten löi leiman paperiin ja "turvallista matkaa".
Mammografiakuvauksessa rinta litistetään epämiellyttävän tiukalle, eli munkista tehdään lettu - kipu tuntuu monta päivää jälkeenpäin. "Alustan" tarkastus ei yleensä satu, mutta ei myöskään laita kadehtimaan tutkimuksen tekijän ammattia, paitsi ehkä palkkaa, jos on kyse lääkäristä.
Auton katsastuksessa tuloksen kuulee välittämästi toimenpiteen jälkeen, näytteenoton jälkeen terveydenhoitaja toivoi minulle "hyvää tulosta". Niin minäkin.

--

Kuva on napattu sieniretkellä, joka on myös hyvää hyötyliikuntaa. Minusta siinä jättiläishyönteinen on naamioitunut sammaloituneeksi kuusen karahkaksi.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Yliherkkää


Lemmikille voi olla yliherkkä, olipa se sitten kasvi- tai eläinkuntaa. Minä olen allerginen rotalle. Inhosin rottia siihen saakka kunnes eräästä tuli meidän lemmikki. Vaikka sitä sanottiin Haisuliksi, se ei haissut vaan oli siisti ja kaiken lisäksi viisas.

Eilen melkein yliherkistyin mökkinaapurin koirille, joita on kolme. Samojedi asustaa hyvin paljon ulkona. Kolme viikkoa sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä klo. 01.00 heräsin karvaturrin haukkuun. Tovin kuunneltuani meteliä heitin aamutakin hartioille ja tohvelit jalkaan ja menin pihalle. Suuntasin päättäväisesti naapurin kuusiaitaa kohti komentaakseni koiraa hiljenemään kun kuulin toisenkin äänen. Joku murisi ja sähisi vimmatusti koiralle. En uskaltanut mennä lähemmäksi, koska oli pimeää, enkä tiennyt oliko se toinen eläin, luultavasti supikoira, samalla puolella pensasaitaa kuin minä. Katselin ympärilleni ja kun kukaan muu naapuri ei näyttänyt heränneen meteliin otin maasta kiven ja heitin summanmutikassa ääntä kohti. Ensimmäinen ei tehonnut, mutta toinen meni varmaan jo melko lähelle kun meteli hiljeni. Kuulin tassuttelun ääntä pimeässä ja säntäsin mökkiin.
Toinen koirista on pystykorva, luonnostaan kova haukkumaan ja kolmas, uusin tulokas, joka näyttää saksanpaimenkoiran ja karhukoiran sekoitukselta, haukkui minut heti kun perjantaina astuin autosta ulos. Se haukkui minut myös aina kun astuin mökistä tai saunasta ulos ynnä kaikkia ohikulkijoita ja varsinkin sitä pientä poikaa, joka ajoi pyörällään hauvojen ohi noin tuhat kertaa.
Henkilökohtaiset kokemukseni lemmikeistä rajoittuvat kissaan ja koiraan, sekä marsuihin, akvaariokaloihin, rottiin, undulaatteihin, liskoon, kilpikonnaan, sauvasirkkoihin ja akaattikotiloon. Tätä nykyä vaalin ainoastaan niitä pieniä sinisiä kukkia.
Vielä pari kuvaa kissaystävistä, joista toinen on tyttären ja toinen härnää niitä naapurin koiria.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Anteeksi että myöhästyin


Kansakoulussa ja oppikoulussa opetettiin, että jos myöhästyi tunnilta, oli kohteliasta luokkaan tullessaan sanoa "anteeksi että olen myöhässä", vaikka teki mieli sanoa "se vanha rakkine (koulubussi) oli myöhässä, vaikka olin odotellut sitä 30:n asteen pakkasessa 45 minuuttia". Erkki oli aina myöhässä - mutta Erkkihän tuli kouluun mopolla - kestoselitys "Tuulettajan hihna katkesi" meni mm. meidän äidinkielen opettajaan täydestä.
Tämä maanantaiaamu oli niitä aamuja, kun kosteus oli tiivistynyt auton lasiin ja se piti jotenkin poistaa. Siihen tarkoitukseen minulla on auton ovikotelossa ikkunalasta. Syrjäsilmällä näin, että naapurin mies katseli määrätietoista (ja kovin naisellista) toimintaani kadehtien.
Viime viikolla minun olisi pitänyt poistaa auton ikkunoista jäätä, mutta jääraappa- ynnä harja olivat "kesäteloillaan", toisin sanoen kadoksissa. Ennen muinoin, ensimmäisten pakkasöiden jälkeen ja ennen kuin tarvittavat välineet jään poistamiseksi löytyivät joko auton vararenkaan kotelosta tai varaston ylimmältä hyllyltä, hyvä apuväline oli kasettikotelo. Nykyään kasettikotelon virkaa toimittaa cd-levyn kotelo tai parkkikiekko. Parkkikiekko on siitä huono, että se halkeaa melko heti kun sitä käyttää muuhun kuin saapumisajan näyttämiseen mutta sillä saa kuitenkin sen verran aukkoa tuulilasiin, että extreme-työmatkailu voi alkaa.

***

Korvaan sattui eilen "Usko tai älä" -tv-ohjelmassa: "Vapaasukeltajien yleisin kuolinsyy on hapen puute".

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Sataa ja paistaa


Mökkiviikonloppu alkoi lupaavasti - ja loppui lupaavasti. Siinä välillä, eli koko lauantaipäivän, jolloin piti völjätä peräkärryllinen polttopuuta liiteriin, satoi kaatamalla. Sadepäivillä on puolensa, sillä silloin voi hyvällä omallatunnolla vaikka tutustua uuteen kannettavaan, järjestellä varastoa, lukea lehtiä, paistaa uuniperunoita- ja omenia, kutoa sukkaa ja käydä esimerkiksi kirpparilla hankkimassa lisää järjesteltävää ja luettavaa. Tällä kertaa mukaan tarttui taidekirja 2 eur, rypälekuvioinen, vanha tarjoiluvati 50 cent ja tarjotin 50 cent, joka halkesi kahtia kun tungin sitä muovikassiin ja päätyi samantien roskikseen. Epäilen että se oli valmiiksi rikki ja korjattu teipillä.
Puusavotta piti sateesta huolimatta tehdä ja saunavedet kantaa kaivosta. Urakan jälkeen märät vaatteet höyrysivät uunin pankolla ja perunat uunissa. Kun sauna oli lämmin, ensimmäiset tähdet syttyivät taivaalle. Öljylamput loistivat kuistilla ja oli ah niin autuas olo ja hiljaisuus.
Tänään fiilistelin vielä lähtiessä, kun aurinko paistoi kamarin ikkunasta sisään ja tyhjensin ties monennenko kerran postilaatikosta vaalimainokset, jotta laatikko ei pursuaisi yli äyräittensä ja houkuttelisi kutsumattomia vieraita mökille.

Silmään pisti: "Laskuvirhe vei keksijän hengen"
(artikkeli Tieteen Kuvalehdessä nro. 14 kertoi Robert Cockingista, joka testasi v. 1837 omatekemää laskuvarjoaan murheellisin seurauksin.)

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Turhuuden markkinoilla



Olin nuori 70-luvulla ja jo 14 vee kun laitoin ensimmäisen kerran ripsiväriä ja luomiväriä. Luomiväri oli vaaleansinistä ja ripsiväri mustaa kakkumaskaraa. Ripsiharjaa kostutettiin syljellä ja väriä laitettiin reilusti. Velipoika meinasi kuolla nauruun kun näki minut. Lukioaikana pidettiin kaverin kanssa meikittömiä päiviä ja joka kerta joku tuli kysymään "ootsä itekny kun oot tuon näköinen". Siispä siihen kierteeseen jäätiin ja siitä tuli joka-aamuinen rutiini.
Yleensä kosmetiikkaa tulee ostettua tavaratalosta nopeasti ruokaostosten lomassa mutta eilen kävellessäni kaupungilla päätin hetken mielijohteesta poiketa alan liikkeeseen. Sain asiantuntevaa palvelua, hyviä vinkkejä ja kaksi ilmaisnäytettä. Näytteet eivät kuitenkaan lieneet oikeasti ilmaisia, sillä astuin puodista ulos 60 euroa köyhempänä ostettuani meikkivoiteen ja ripsivärin. Vilautin Miekkoselle ihania, hopeanvärisiä pakkauksia nopeasti ja sujautin ne takaisin käsilaukkuun tyytyväisenä hykerrellen. Käsilaukun olin juuri ostanut Seppälästä ja se maksoi 19,90. Käsilaukun hinnan kerroin Miekkoselle.

Ehostuksesta puheenollen ehostin myös tämän retro-tuolin, joka odotti minua eräänä aamuna roskakatoksessa viedessäni roskapussia. Katoksessa odottiva minua myös nahkasohva, televisio, kirjahylly, cd-teline, tv-pöytä sekä kolme muuta oranssia tuolia. Ne jäivät sinne odottamaan edelleen.



Lopuksi jotain luonnonkaunista tältä päivältä.



keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Sixpack

Remontti on ohi, muutto on ohi ja viimeiseen silaukseen kuuluu yhtä sun toista nippeliasiaa, nimittäin verhonippeleiden, pyyhekoukkujen, huopatassujen ja taulukoukkujen hankintaa. Tarvitsin kolmeen ovenkahvaan stopparit, kaksi pyyhekoukkua, kaksi tulppaa tuolin putkijalkoihin, huopatassuja huonekalujen jalkoihin, ikkunatiivistettä, muutaman pariston jne. jne. Nyt minulla on pyyhekoukkuja, tiivisteitä, stoppareita ja huopapalasia sekä kaikenmaailman sälää ja rompetta ylimääräisiä kappaleita pakkauskoosta johtuen.

Koska halusin sisustaa myös parvekkeen, menin halpis-kauppaan ostamaan callunoita tai kanervia, niitä myytiin edullisimmin kahdeksan kappaleen laatikoissa - tarvitsin kolme kpl, joten maksoin niistä suhteessa enemmän.

Piilolinssejä myydään kuuden kappaleen pakkauksissa. Koska silmäni eivät ole samaa paria, joudun ostamaan aina kaksi pakkausta, jotka riittävät vähäisellä käytöllä ties kuinka pitkäksi aikaa, elleivät sitten joudu kadoksiin esimerkiksi muutossa.

Seuraavaksi hankin lisää säilytyslaatikoita ynnä yhden komeron.