Mustia aukkoja

Minusta olis tullut hyvä etsivä, sillä olen elämäni aikana etsinyt paljon, joskus myös itseäni. Yleensä etsin avaimia ja kännykkää. Viime perjantaina etsin hihoja toppatakkiin. Ilmeisesti olin keväällä käyttänyt pelkkää toppaliiviä ja hihat ja liivi eivät olleet kohdanneet kesän aikana. Epäilen myös että kodissa ja työpaikalla on useita mustia aukkoja, jotka imevät itseensä materiaa. Joskus materia löytyy, yleensä silloin kun olet ehtinyt ostaa uuden tilalle. Esimerkiksi mökillä ompelutarvikkeet löytyivät heti kun olin ehtinyt ostaa 100 kpl nuppineuloja ja laittaessani niitä paikkaan, mistä ne löydän takuuvarmasti tarvittaessa. Ilmeisesti olin ajatellut niin jo aikaisemmin ja tsadaa nyt minulla on 200 kpl nuppineuloja mökillä...mutta ainahan voi vaihtaa vaikkapa vuodenaikojen mukaan sen nuppineulan väriä, jolla lämpömittari on kiinni kamarin pinkopahvissa.
Tai minusta olisi voinut tulla hyvä astronautti, iltapäivälehti nääs otsikoi "astronautti kadotti 8000 $:n työkalut avaruuteen". Olen aina luullut että astronautiksi ei pääse ihan lyhyellä oppimäärällä ja avaruudessahan niitä mustia aukkoja riittää.
Mökillä on yhdistetty verstas ja varasto. Kun verstaassa nikkaroi, joutuu etsimään milloin mitäkin, rullamittaa, rautasahaa, hiekkapaperia, niittikonetta, ruuveja jne. Hamstrasin pahvilaatikoita, joilla oli tarkoitus saada järjestystä kaaokseen. Työkaveri ehdotti että liimaisin esim. nappirasian päälle napin, jotta tietäisin mitä laatikossa on. Muuten hyvä idea mutta en löytänyt mistään liimaa...

Villakoiran ydin

Paras mahdollinen siivouspäivä on poutainen ja mielellään napakka pakkaspäivä - nykyään niitä on harvassa, jopa talvella. Lopulta, kun on muutaman viikon ajan tyytynyt pelkkään imurointiin ja ainoastaan vilauttamaan ulkoilmaa petivaatteille, alkaa nenässä polttelemaan siihen malliin, että on turvauduttava suunnitelmaan B.
Suunnitelma B alkaa siitä, että heitetään aamulla noin klo. 7.00 matot ja petivaatteet ulos tuulettumaan ja klo. 17.00 aletaan etsiä niitä lumen alta. Toisaalta, pakkaspäivänä, mieluimmin -20 astetta, matot saa raikkaaksi heittämällä ne pihalle ja harjaamalla niitä kuivalla lumella ja katuharjalla.
Oletko muuten kokeillut koskaan pestä mattoja kevättalvella hangella painepesurilla, toimii. Sen sijaan lakanoiden ottaminen narulta pakkasella on hieman hankalampaa, kokeiltu on. Naistenlehdessä neuvottiin että ikkunoiden pesu talvella käy vaivattomasti lisäämällä pesuveteen Lasolia, en aio kokeilla ja autoa ei kannata pesettää myöskään yli 5 asteen pakkasella...en vie toista kertaa.
Googletin muuten "rottinkinen mattopiiska" ja sieltähän löytyi ensimmäisenä tuo kuvassa oleva lilliputti-mattopiiska, sivulta www.dolores.fi. Lienee nukkekodin tarvike...

Villakoiran ydin

Sukkaa pukkaa

Suutarin lapsella ei ole kenkiä, eikä kutojalla sukkia. Sain ensimmäisen parin väännettyä ja tällä kertaa taatusti itselleni (kuva). Väri takaa sen että ne eivät katoa välttämättä sukkalaatikosta mystisesti ja toisaalta löytyvät helposti mustien seasta. Toinen pari onkin sitten musta ja kolmas pieni.

Eksyin lauantaina mökkipaikkakunnalla uuteen, jouluiseen ostoshel...paratiisiin jonne olivat eksyneet kaikki muutkin paikkakuntalaiset, sillä jonottaminen kassalle, joita oli peräti kaksi tuossa hehtaarihallissa, kesti ikuisuuden. Ja sitten toisessa kaupassa meni toinen ikuisuus jonottaessa uutta vessanpönttöä.

Sunnuntaiaamuna valkeni:

Saturday night fever with Jonsered

Lauantai-iltapäivää voi viettää pätkimällä purkulautoja. Jos lautoja ei pätki samantien kun tuo kuorman mökille, ne on ladottava liiteriin pinoon sateelta suojaan. Sitten ne on otettava sieltä ulos pätkimistä varten ja taas ladottava takaisin, jolloin ne vievät puolet siitä tilasta minkä pitkinä, kunnes ne lopulta kannetaan esimerkiksi saunaan poltettavaksi.

Haastetta riitti...


Ja tuuria (Miekkosen mielestä taitoa) sahata tämä lauta "nurjalta puolelta"...



Ennen saunanlämmitystä piti vielä ikuistaa pihan sinnittelijöitä...




Sitten illan kohokohta...

Kiitos ja kumarrus

...Jennille, joka myönsi hienon siipi-pystin blogilleni. Kriteerit ja säännöt tässä:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.
4) Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Täytyypä ruveta miettimään kennelle kierrättää pystiä seuraavaksi.

Kalajuttuja

Televisiossa oli ohjelma Madagasgarilta. Miehet kalastivat verkoilla tavalla, jossa joutui sukeltamaan ainakin viiden metrin syvyyteen oikomaan pyydyksiä. Saalis oli kehno, mutta tuiki tärkeää ravintoa köyhille madagasgarilaisille. Minusta näytti, että minulla oli kerran samanlaisia kaloja akvaariossa.

Lomamatkalla Barcelonassa kävimme akvaariossa. Akvaariossahan käydään siten että kävellään lasisessa "tuubissa" kalojen uidessa joka puolella ympärillä. Tai jos ei jaksa kävellä, voi seisoa hitaasti etenevällä liukuhihnalla ja ihailla vaikka ohiliiteleviä rauskuja. Kukakohan siinäkin sitten loppujenlopuksi tuijotti ja ketä. Tiikerihai haukotteli ja näytti komean hammasrivistön ja ikenensä, eikä ollut kovinkaan juovikas. Putkesta poistuessa voimmekin sitten ostaa 10 eurolla valokuvan, jossa toljotamme niskat kekassa kalaa, jonka suomut ovat teevadin kokoiset ja niin, että nenäkarvat melkein näkyvät.

Söin eilen savusilakoita eli "kultakaloja". Totesin, että syöminen sujui parhaiten sormilla ja totesin myös, että tuoksua ei saa pois käsistä kirveelläkään - tai sillä ehkä saisi, mutta kokeilin kuitenkin terässaippuaa. Minulla oli sattumoisin lahjaksi saatu terässaippua, jonka ihmeitätekevää vaikutusta päätin nyt kokeilla. Olen aina ihmetellyt mihin sen teho perustuu ja ihmettelen edelleen. Olisikohan se pitänytkin työntää nenään?

Sitä se tiesi ja että mihin tämä maailma on menossa

Aurinko paistoi ikkunasta sisään ja herätti. Sunnuntaiaamu valkeni kuuraisena. Ruohikko rapisi pihamaalla ja portaatkin olivat valkoisen harson peitossa. Eilen illalla sytytetty öljylamppu paloi vielä mutta kynttilät olivat jo sammuneet. Aamuvirkuimmat sauvakävelivät. Loikoiltiin pitkään ja kahviteltiin rauhassa. Sitten suunnistettiin kaupunkiin....jossa odotti se "kepponen": parkkipaikalla oli rikottu ikkunat kuudesta autosta, ja minun autoni oli yksi niistä. Ystävällinen naapuri oli teipannut omansa lisäksi myös minun autoni ikkunan. Huomenna marssin poliisipäällikön (joka myös sai äänivyöryn kuntavaaleissa ja meni valtuustoon niin että heilahti) luokse, ja annan palautetta turvattomasta kaupungistamme ja vaadin selitystä miksi virkavalta ei vaivautunut edes ilmoittamaan minulle autooni kohdistuneesta ilkivallasta. Lisäksi aion tuoda julki mahdollisuuteni lisätä muuttotappiota muutenkin muuttotappioisessa kaupungissamme ja muuttaa mökille ... ja viedä mukanani pari muuta veronmaksajaa, ja muistuttaa että kolmen vuoden sisällä on veneeni sekä Miekkosen auto varastettu ja minun autoni tärvelty kaksi kertaa, eikä tekijöitä ole tavoitettu.

Mökillä sensijaan liisankukka jaksoi yllättää: