Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin

KINKKUA JA VESIJOHTOA SULATELLESSA TOIVOTAN KAIKILLE OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA, MENNEESTÄ VUODESTA KIITOS JA ANTEEKS!

Iloista Joulua !

Aidan viertä tallustaa tonttu harmaatakki,
"Kukas täällä asustaa?", miettii hiippalakki.

"Pihalla on muutama sankko rikkinäinen,
halki mennyt pahasti, tuokin lyhty jäinen."

"Torni tehty kolmesta umpeenjäätyneestä,
yksi liian punainen, punajuuriveestä."

"Kaksi melko hienoa - no kelpaa pimeässä."
*hihitystä vienoa* "Mutta mikäs tässä?"

"No onkos tullut kesä, Suomen talvisäähän?"
Ei, vaan kukat hyytyneet on vesisankon jäähän.

Tuli talvi halla

Mökissä on 15 astetta lämmintä ja saunakamarissa melkein saman verran pakkasta. Mökkiin ei tule hanasta vettä eikä saunan lattiakaivosta mene ulos. Eteiseen jäänyt 3 litran lasitölkki suolakurkkuineen on umpijäässä ja samassa paikassa on kaksi siideriä - valmiiksi jäillä. Takan päällä taas voisi paistaa vaikka kananmunia mutta lämpö ei meinaa siirtyä palomuuriin kamarin puolelle. Amazonlilja on huomannut että ei kasvakaan sademetsässä vaan Savossa ja roikuttaa kukkavanojaan ja lehtiään.
Kello 19.30 saunan viemäri on auki ja mökissä 18 astetta, saunassa 100. Ulkona jäähyllä otsahiukset jäätyvät koppuraksi, tähdet tuikkivat ja nilkkoja paleltaa. Saunakahveet tuoksuu mökissä ja radiosta kuuluu "Puhelinlangat laulaa", pähkinä-rusina-sekoitus ja suklaakonvehdit maistuvat.
Yöksi pitää laittaa vesisankkoja jäätymään lyhdyiksi, ehkä eteiseen.

Joulu tulla jollottaa

Tämän joulun alla jokainen adventti on pieni joulu. Tyttäret ja velipoika perheineen, jokainen vuorollaan ja kaukaa tulleita, fiilistelevät kanssamme täällä mökillä. Perjantaina saunotaan ja syödään hyvin, lauantaina kolutaan kirpparit, saunotaan ja syödään hyvin ja sunnuntaina nukutaan pitkään ja syödään hyvin, vaihdetaan pieniä paketteja ja iltapäivällä sanotaan näkemisiin.
Eilen ripustettiin ulos kuusiaidan kuuseen neljä valosarjaa, kahdet kirkkaat, yhdet siniset ja yhdet kirjavat, yhteensä 240 lamppua, joista sain ikuistettua kuvaan vain kirkkaat ja siniset. Sitten tärähdin, nimittäin tienpenkalta tantereeseen, kun jokasään-crocsit luiskahtivat livakasti alamäkeen eikä yläkroppa ehtinyt mukaan. Hetken ajan siinä selälläni maatessa näkyi muutama ylimääräinen tähti kuusen latvassa ja infernaalinen kipu hiipi pienellä viivellä ranteeseen mutta onneksi vain hetkeksi.
Lupasivat pakkasia, nyt on -15 astetta mittarissa ja lunta täällä Savossa noin 1 cm. Mökin ulkoikkunoihin on kasvanut jääkukkia. Varmaan pitäisi uusia tiivisteet mutta onhan jääkukatkin kauniita. Pienenä sulatettiin sormenpäillä reikiä jääkukkasiin ja joskus jää oli niin paksua, että sormi paleltui ennen kuin reikä suli.
Jääukista puheen ollen kyllä kukat voivat kukkia näin talvellakin näköjään ainakin täällä mökillä, valkoisia kaikki tyyni.

Siipiveikot

Oli Tikka päättänyt avartaa ovea,
hakkasi, sorvasi, koversi lovea.
"Muutanpa pönttöön, perälle pihan,
vaan ovesta sisälle mahdu en ihan."

Ei Käpy Tikalle armoa heltiä,
lisätään oven pieliin peltiä.
Röyhkeyden palkka ja nokkavan harmi,
on Tintin talon kiiltävä karmi.

Aamulla tikkanen jatkoi toimia,
eipä ollutkaan tarpeeksi voimia.
Rummutus terävä ilmoille pärähti,
itse teosta ryökäle kärähti.

Paikalle lehahti Kärjen Palo
"Loppuiko sinulta järjen valo?
Tintinkö kanssa alat sotia,
hakkaat pilalle puista kotia?"

"Ei pysty nokka, ei kestä pää,
ei oven pieleen jälkeä jää.
Päätäni särkee, pakottaa niskaa,
huimaa ja puolelta toiselle viskaa."

"Muualla meillä on lokoisat olot,
on honkahuvilat ja keloissa kolot."
Niin lensi Tikka kätköön korven,
perässä Kärjen, totuudentorven.

Peilikuvia

Eräs kosmetikkamyymäläketju järjestää tilauksesta ilmaista opastusta valitsemastasi aiheesta liittyen kasvojen ehostukseen. Tällaiseen sessioon on hyvä osallistua viimeistään silloin kun on 50 vee ja risat, kuten minä. Tosin sen koulun jälkeen joutuu päivittämään kotimeikkiboxin sisällön, koska siellä sattuu olemaan juuri ne tuotteet, joita pitää kuulemma ehdottomasti välttää.
Kirkkaat valot ja peili ovat armottomia. Kulmakarvat ovat jääneet nyppimättä ja muutamat muut kasvokarvat poistamatta, iho on liian kuiva varsinkin nenässä ja leuassa on näppy.
Tokihan jo ennestään tiesin mutta kertaus on opintojen äiti, eli valokynä on kaiken A ja O ja sitä pitää käyttää rohkeasti. Valokynällä voi sivellä kaikkien "uurteiden" ja "juonteiden" pohjat (mietin pitäisiköhän heti ostaa kaksi) jotta iho vaikuttaisi sileämmältä, pohjustaa silmäluomet ja sipaista ylähuuleen täyteläisyyden saavuttamiseksi.
Vaaleaa luomiväriä pitää levittää koko liikkuvalle luomelle sillä töpsyttimellä, jonka päässä on superlonia ja jota kutsutaan applikaattoriksi. Astetta tummempi luomiväri sivellään silmäluomen ulkonurkasta sisänurkan suuntaan häivytyssiveltimellä ja rajaus tehdään tummimmalla värillä ja vinolla kulmasiveltimellä. Omistan nyt kaikki nämä kolme sekä uuden luomiväripaletin.
Viimeiseksi taivutetaan ripset ja levitetään ripsiväri. Melko kalliin ripsivärin avulla löysin itseltäni myös sellaiset. 70-luvulla merkki oli Ricils ja malli oli kakku, luomivärin sävy oli sininen - aina.

Ja tässä entisille nuorille ja ehkä muillekin letkeää musiikkia.

Joulumieli

Hyöritään ja hääritään
joulumieli meihin.
Salaisuudet kääritään
kuvapapereihin.

Pulla paistuu uunissa,
tuoksuu joulukuusi
latvatähti upea
kiiltävä ja uusi.

Lyhteellinen lintuja
piparinen possu
hopeisia tiukuja
harmaa huopatossu.

Jouluvirsi helisee
päässä kirkon penkin
Jeesus-lapsi hymyilee
lepää kiireinenkin.

Sataa sataa ropisee

Näin synkkääkin synkimpään ja pimeimpään vuodenaikaan liikunnallinen aktiviteetti jää vähälle, varsinkin jos se on rajoittunut hyötyliikuntaan kuten esimerkiksi haravoimiseen, ruohonleikkuuseen, kasvimaan muokkaamiseen tai lumitöihin puhumattakaan halkojen hakkuusta tai vesakon raivauksesta.
Eilen illalla mökillä tuvan lämpiämistä odotellessa saalin mutkassa silmäni osuivat kirjahyllyssä "Nelle Puhin jumppakirjaan". Bingo! Varsin sopiva sisäjumpan kevyehkö NASUN KUNTO-OHJELMA löytyi heti:

VERRYTTELY: Ajattele liikuntaharjoitusta.
ENSIMMÄINEN LIIKE: Ole järjestelmällinen. Suunnittele etukäteen. Valitse toinen liike.
TOINEN LIIKE: Keskity. Toista ensimmäinen liike.
KOLMAS LIIKE: Ota nokoset välttääksesi uupumusta.
NELJÄS LIIKE: Tarkasta Nasun Muoto peilistä. Ovatko kaikki kalorit paikoillaan?
VIIDES LIIKE: Älä lannistu.
KUUDES LIIKE: Valinnainen.

Viidennen liikkeen kirjoittamisen jälkeen läppäri alkoi asentaa päivityksiä kesken kaiken ja sulki sekä avasi itsensä itsekseen ja palasi kohtaan johon olin kirjottanut ENSIMMÄINEN LIIKE. Tämä kesti muutamia minuutteja, mikä tuntuu ikuisuudelta silloin kun päivittämässä blogia. Aloin heti ajattelemaan liikuntaharjoitusta, joka tähtää jonkun kamppailulajin tähydelliseen hallitsemiseen.

Kamppailulajeista puheenolleenn iltapäivälehtien surulliset lööpit kerta toisensa jälkeen kertovat lisääntyneestä väkivallasta lasten ja nuorten keskuudessa. Puolen hehtaarin metsässä, jonka tapaisessa myös mökkini sijaitsee ja Puhin muodon omaavana, on hyvä kuulla viisaita ajatuksia tapauksessa jos pitää mennä karkuun Tärppiä:
"Tikrun muoto juoksisi kaikken nopeimmin", Nasu sanoi.
"Kyllä, mutta Tikrun muodon myös huomaa helposti", Puh vastasi, "Nasun muoto voisi piiloutua".
"Entä Puhin muoto, Puh?"
Hetken mietittyään hän sanoi: "Olisin jossain muualla silloin".

Näin aamukahvipöydässä parin kinkkuvoileivän jälkeen ja kahvikupin sekä TUMMAN SUKLAAN parissa syvennyn vielä Nasun Korvien Liehuttelun kolmeen tärkeimpään tapaan:

KARAVAANI: Pää ikäänkuin läjähtelee vinoon, vartalo raahustaa eteenpäin.
KIIHOKE: Ajatus pienestä surullisesta kalasta, joka uiskentelee mietteissään.
NYTKÄHDYS: Pää vispaa puolelta toiselle, jalat tallustelevat epäsäännöllisen polun.
KIIHOKE: Kansantanssi.
NUOLI: Suoraan eteenpäin niin kovaa kuin jaloista lähtee.
KIIHOKE: Lounas.

Ja nyt nuolena kirpparille. Hauskaa viikonloppua!

Silityskuvioita

Pellavasekoitteisen juhlaliinan silittäminen on hermoja raastavaa puuhaa. Neliöitä isossa vaatekappaleessa on muutama ja vanhasta höyryraudasta ei tule höyryä tarpeeksi, sillä liina on ehtinyt kuivua täysin kuivaksi. Vaihdan raudan toiseen, josta tulee kyllä höyryä mutta vain pystyasennossa. Muistelen kaiholla miten äiti lämmitti painavan raudan hellalla tulikuumaksi, kasteli sormenpäitä vesikauhassa ja räpsytteli tyynyliinat kosteiksi ja muutamalla raudan vedolla rypyt katosivat.
Marssin rautakauppaan ja huh, kodinkonehyllyssä olikin valikoimaa. Tiirailin laatikoiden kyljissä olevia tuoteselosteita, jotka olivat enemmän tai vähemmän käsittämättömiä. Koska myyjiä ei, yllätys yllätys, näkynyt mailla eikä halmeilla tein valinnan nopeasti mitenkäpä muuten kuin naisen logiikalla, tällä kertaa ei värin vaan hinnan perusteella. Hankintapäätökseen vaikutti ehkä myös hieman se että vekeessä oli sellainen ominaisuus, että se sammuu itsestään, jos sitä ei liikuteta hetkeen. Seuraavan päivän lehdessä mainostettiin samaa rautaa kymppiä edullisempaan hintaan, pahus.
Tänään "Kuningaskuluttajassa" oli silitysrauta-testi. Mieshenkilö viritteli kauluspaidan olkapäätä silityslaudan kapeampaan päähän ja antoi miinusta raudalle liian lyhyestä johdosta. Jos silityslauta olisi ollut toisin päin, johto olisi yltänyt mainiosti - että nauratti.

Satoi tai paistoi

Matka mökille perjantaina tuntui loputtomalta autojonossa, jossa ensimmäinen auto ajoi kuuttakymppiä eikä kukaan uskaltanut lähteä ohittamaan. Märkä maisema imi kaiken valon ja kura lensi. Matkan varrella olevan kyläkaupan tienhaara piti arvata, koska se putkahtaa varsinkin pimeässä yhtäkkiä puskan takaa. Kauppa "keskellä ei mitään" tarjosi kotitekoista marjapiirakkaa sekä villisikasäilykettä ja taivaallisen ihania tryffeleitä, siis suklaata ei sieniä. Mökillä miekkonen oli jo laittanut saunan lämpiämään ja tulen takkaan - matalapaine painoi savun matalien rakennusten piipuista suoraan pihamaalle, myös naapurin. Sateen rummuttaessa ikkunalautoja nautimme saunan jälkeen "kynttiläillallisen vesihenkisin viihdykkein".
Ja lauantaina tihkusateessa kirpparille. Tässä ostokset.

Romanttiset ruusut ovat kotiutuneet kamarin seinälle.


Tämä aamu valkeni aurinkoisena ja kuuraisena. Vesipisarat jäätyivät paljaille sireenin oksille. Yritin kuvata pisaroiden kimallusta kuten ylimmästä kuvasta näkyy, mutta kännykkäkamera ei ikuistanut niitä.

Muisteloita

Muuta en toivo kuin että saisi lapsenlapsillensa olla mummu niin kauan, jotta ne muistaisi.

Muistaisi miten vintattiin kaivosta vettä ja kannettiin takkapuita, keitettiin uusia pottuja ja raparperisoppaa, lähdettiin kyläkaupalle ja ostettiin suklaata, vaikkei ollut karkkipäivä.

Ja kun välillä tuli surku tai polveen pipi, mummu sanoi että "lämmitetäänhän sauna, jätetään paha mieli sinne löylyihin ja juuvaan vattumehua päälle - huomena mennään ongelle ja saatte pulikoija veissä ja syyvä evväitä laiturilla".

Sitten se illalla luki meille satuja ja siunasi.

Kamarin pöydällä tikitti kello.

---

Ainoat muistikuvat omista mummoista on kun toinen paistoi meille lettuja ja joku ajoi hevosella pihaan, toisen haki ruumisauto. Olin 3 vee.

Pönttö-örvelö

Vessanpöntön asentaminen ei ole "piece of cake" vaan "o shit, not again". Kaikki alkoi siitä kun mökin vanhan huussin uusi pönttö, bio-sellainen, oli kannettu ulos ja uuden vessan vanha pönttö sanoi sopimuksen irti yhtäkkiä ja melkein kokonaan. Pöntön rikkoontuminen oli toisaalta onni, sillä vanha oli mallia -58 js sen musta istuinosa oli jotain bakeliittia, joka tuntui kylmänä rinkinä ahterissa vielä puoli tuntia istunnon jälkeenkin. Ei muuta kuin edullista "saneerauspönttöä" ostamaan, jonka asennus käy kuin leikki ja joka peittää samalla lattiassa viemäriaukon ympärillä olevat vanhat pultin jäljet ja lohjenneiden laattojen reunat - ellei viemäriaukko ole liian lähellä seinää, niin kuin meillä.
Eipä hätää, rautakaupasta löytyi kohtuuhintaan sovituskappale, joka yllättäen olikin epäsopiva ja mars ei niin halpaan lvi-tarvikeliikkeeseen.
Kun vessan istuin oli paikoillaan piti asentaa vesijohdosta letku pöntön säiliöön, siis vanha letku, jonka pöntön puoleinen pää oli tietysti eri kokoinen kuin entisessä letkussa ja kaiken lisäksi ruvennut vuotamaan. Seuraavalla viikolla ostamaan siis uutta letkua. Ostettiin varmuuden vuoksi pisin mahdollinen, jotta asennus ei ainakaan siitä jäisi enää kiinni, lyhin mahdollinenkin olisi riittänyt ja tällä kertaa se toinen pää oli taas erikokoinen eikä sopinut yhteen vesijohdon kanssa.
Siinä vaiheessa vanhan pöntön irrottamisesta oli kulunut jo viikkoja ja verenpaine oli jo niin korkealla, että vedet kihosivat silmiin ja rumat sanat suuhun. Lopulta kun sopiva letku oli hankittu ja odotin jännityksellä veden kohinaa puhtoiseen vitivalkoiseen säiliöön kuului "naks" ja mekanismi, joka säiliön sisällä säätelee veden pinnan korkeutta, meni poikki ja ampui vesisuihkun kovalla paineella vessan kattoon. Silloin saattoi kuulua jopa naapuriin asti mitä "tee-se-itse" ja "lapsikin sen osaa" -asennusohjeista olen ja että miekkosen ehdotus portinpieleen asetetuista, kukkaruukun virkaa toimittavista posliinipytyistä oli maailman huonoin idea.
Ei siinä auttanut muu, kuin hankkia ihan upouusi vesiklosetti ja kun se vihdoin viimein oli käyttökunnossa miekkonen loihe lausumahan "eikös meidän pitänyt vaihtaa vielä tuo lavuaari uuteen" johon minä, "ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ KOSKE SIIHEN".

Runo tähän päivään

Lehm ja koiv

Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää en tahro olla luav.
Mää en tahro oppi uutt taitto-ohjelma.
Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.
Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.
Mää en tahro soitta Kelan tätil.
Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.
Antakka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk
kamarim permanol, kakluni ette.

Heli Laaksonen

Hysteriaa ja harrastuksia

Yritin kuvata kännykkäkameralla työpaikan ikkunasta lumisadetta, joka jatkui koko päivän ja nyt tallustellaan postikorttimaisemassa. Ei, en ole majakanvartija, merikapteeni tai rantavahti saati sitten lossikuski. Totena kerrotaan tarinaa, jossa lossikuski kävi uskollisesti vuosikaudet lossillaan töissä - nostaen tietenkin säännöllisesti palkkansa - mutta unohti kertoa työnantajalleen, että lossi oli uponnut aikoja sitten.

Rokotusjonossa meni puolisen tuntia. Sinä aikana ehti lukea paikallisen sanomalehden ja tutustua seinätauluun, jossa kuvattiin terveet ja astmaatikon keuhkot, tavata ovien pielistä ulkomaalaisien lääkäreiden nimiä ja hymyillä eräällä luukulla olevan lapun tekstille "soittoaikana palvelemme etupäässä puhelinasiakkaita". Miekkonen uhosi välttävänsä pahis-viruksen pelkällä tahdonvoimalla ja käymällä ainoastaan kaupassa, joka on yllättävän lähellä. Kysyin, että entäs töissä, huoltoasemalla, pankkiautomaatilla, parturissa...? Toivotaan että tahdonvoima riittää.
Joskus leikin ajatuksella hypätä pois kärrynpyörästä, muuttaa erakoksi erämaahan ja siirtyä omavaraistalouteen. Sitten tulin siihen tulokseen, että melkein saman asian ajaa jos muuttaakin mökille, poimii ja säilöö ainaostaan marjoja ja sieniä ja hankkii muut särpimet sieltä lähikaupasta, jonne voisi muuten mennä pyörällä... ainakin kesällä.

Kotona keitin oravanpyörän jälkeen kattilallisen kaalimuhennosta ja rentouduin sutimalla ensimmäistä mummutettavaani öljyllä kankaalle. Tässä työ hieman luonnosta pitemmällä.

Kaamosmasennusta

"Läpi syyskuun läpi repaleisen lokakuun"... ja "onpa yötä yökötellä". Jos joskus menisin värianalyysiin ja siellä sanottaisiin, että olen syksy-ihminen, väittäisin vastaan siitäkin huolimatta, että kyse on vain väreistä. Ja neljästä vuodenajasta voisin vaikka nukkua syksyn yli ja ainakin alkutalven talviunta, sen ajan kun on pimeää ja loskaista, lumi sataa ja sulaa, kun valo ja värit häviävät, kun elinpiiri kutistuu ja pihasta on enää käytössä vain polku liiterille ja saunalle ja postilaatikolle, uunia pitää lämmittää joka päivä ja vesi loppuu kaivosta. Aamulla on pimeää kun lähdet töihin ja illalla on pimeää kun tulet kotiin ja auto on etsittävä aamuisin lumihangesta. Oletko koskaan kuullut kenenkään sanovan että odottaa syksyä? Kevättä kesää ja talvea voi odottaa mutta että syksyä!

---

Sitten sitä istuu saunaiholla ulkona räntäsateessa eikä palele yhtään, rukkasenkokoiset hiutaleet sulavat höyryäville hartioille ja olo on autuas. Kynttilänliekki lepattaa tallilyhdyssä, sukkapuikot kilisevät ja paikallisradiosta kuuluu höhlä mainos "mitä ikinä miehet keksivätkään harrastaa, apu löytyy apteekista", tässä tapauksessa kylmägeeli tanssista kipeytyneille lihaksille.
Yhtäkkiä on aikaa lukea ja esimerkiksi maalata, tehdä käsitöitä ja tuunata pyöreää keittiönpöytää, joka löytyi roskiksen vierestä hylättynä ja jolle meillä oli tilaus. Seuraavassa tämän viikon terapiatyöt, olisikohan lapsenlapsilla, joita on kohta kaksin kappalein, mitään osuutta asiaan.


Ja itselle värikästä lämmikettä, siis tämä oranssi ei vihreät: lanka seiskaveikka, puikot nro. 5, kaksi suorakaiteen muotoista 65 cm pitkää kaistaletta ja 72 silmukalla mallineuleena kaksinkertainen kantapää. Langasta ja helmistä tehty rintakoru kirpputorilta.

Lopuksi kirjavinkki: Veikko Huovisen "Lentsu"

Pii pii pikkunen lintu

Talitintit kusakehtivat isolla joukolla pihassa ja ikkunalaudalla siihen malliin jotta siemenet ja talipallot esiin ja heti. No eikö siihen sitten välittömästi ruokinta-automaatin "pystytyksen" jälkeen tälläytynyt myös käpytikka (jota miekkonen väitti palokärjeksi) ja harakka. Viime talvena osa talipalloista katosi mystisesti kokonaisina, nykyään ne sujautetaan rautalankahässäkkään.
Kun olin pieni, ukki leikkasi sianlihapalasesta paksun läskin nahkoineen irti ja naulasi lintulautaan. Kun läski kovettui pakkasessa, ikkunan pieleen kiinnitetyltä lintulaudalta kuului alati naputus, kun tintit hakkasivat kohmeista läskinpalaa. Taajamien pihan pienet villieläimet ovat tulleet ronkeleiksi ruuan suhteen, pelkille kauranjyville nyrpistellään, kun naapurissa on tarjolla auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä, ja siilit nauttisivat kesällä mieluummin hiillosmakkaraa kuin kalanperkeitä - kukapa ei.

Isä oli nikkaroinut linnunpönttöjä. Eilen kolme niistä kiinnitettiin pihapuihin ja tänä aamuna oli asuntoesittelyssä täysi tohina eikä tinttejä häirinnyt yhtään, vaikka pönttöjen seinät ovat vihreät ja katoissa huopa. Kovana pakkastalvena pönttö voi myös pelastaa linnun paleltumiskuolemalta.

Hyytävää Halloweenia Savosta

Taevas lunta ja räntee syytää
ja karmii selekäpiitä,
kun tuuli paukuttaa nurkissa ja
kynttilän valo ei riitä.

Kissalla silimät hehkuu ja pallaa
ja hymy on meleko lavvee
ja kyyneleet tiariinia vallaa
ja kissan nuama on savvee.

Kirjastopäivä ja miten muuten lomansa voi viettää

Tuo oli Rutimon rotko,
umpilampi laineheton,
sinkosi siniset liekit
päälle järven pohjattoman
vuoren Vuokatin laella;
tuli Kouta tuulta myöten,
Lappi vaaroja vaoten,
vesi sähähti, tuli tohahti,
järvi kuivaksi kohahti.

... runoili Eino Leino. Vietin tänään aikaa ja toiseksi viimeistä syyslomapäivää mökkipaikkakunnan kirjastossa. Tiskillä oli rivissä teoksia teemalla "Veikko Huovinen in memoriam" ja taidenäyttelyssä paikkakuntalaisen naistaiteilijan pikkulintu-aiheisia öljyvärimaalauksia sekä palvelukeskuksen asukkaiden tekemiä vesiväritöitä, huovutustöitä sekä keramiikkaa. Sen lisäksi, että pääsin käymään taidenäyttelyssä, jouduin jotenkin lainausvimman valtaan ja lainasin seitsemän teosta. Oli hyvä että vimma iski tällä kertaa kirjastossa eikä esimerkiksi vaatekaupassa. Eino Leinon runonpätkä on Sotkamo-kirjassa, jonka lainasin. "Matka Suomeen" -valokuvakirja, "Vuoden luontokuvat 2004", "Keräilijän aarteet", "Lasitutkimuksia", "Strömsö, parhaat palat" ja "Kun muisti pettää" -kirjat tarttuivat myös matkaan.

Mökille viikoksi erakoitumisessa on paljon hyviä puolia; voi syödä valkosipulia raakana leivän päällä, lämmittää saunan heti aamusta ja olla laittamatta hiuksia sekä meikata. Voi käppäillä löysissä verkkareissa, villasukissa ja virttyneessä collegepaidassa aamusta iltaan sekä syödä levyllisen tummaa suklaata, ihan vain siinä olevien flavonoidien vuoksi. Päiväunet iltapäivällä kello 17 eivät ole mahdoton ajatus. Radio syrjäyttää television ja kynttilät sähkövalon.

Tänään tuli luettua vanhoja lehtiä. Vuoden 2002 Avotakoista sai kivoja sisustusvinkkejä ja keräilylasi ja -posliini olivat kohtuuhintaisia. Sen sijaan eräässä uudessa Koti ja Kati -lehdessä (nimi on muutettu) joku tiedusteli, milloin jääkaappi pitäis siivota. Eipä silti, ihmisille on viime aikoina kerrottu lehtien palstoilla seikkaperäisesti, miten kädet pitäisi pestä.

Puuhastelua

Mökillä valmistaudutaan talveen. Havukransseja on väännetty ja pelakuut vaihtuvat variksenmarjoihin ja varpuihin. Ruosteinen ämpärikin löytyi metsästä ja toimittaa kukkaruuku virkaa portin pielessä. Lauantaina on aikaa kierrellä kirppareita ja saunan lämpiämistä odotellessa istuttaa vaikkapa kuusia.

Nämä lastenastiat kirpparilla yhteensä 2 eur, etenkin kun tuplamummua leivotaan :)




Narsissin ja tulppaanin sipuleita on istutettu nyt parikymmentä kappaletta lisää ja talven aikana unohdetaan mihin niitä tuli istutettua - keväällä yllätytään iloisesti.



Eilen illalla herra Siilonen vielä lyllersi pihalla, vaikka ruohonkorret ratisivat pakkasen kourissa, mutta onhan hänellä villainen kerrasto panssaripaitansa alla. Lepakot ovat varmaankin jo horrostamassa vinteillä, koska niitä ei näkynyt tähtitaivasta vasten lentelemässä.

Kysyin maalikylän krääsäkaupassa, miksi öljylamput ovat nykyään niin kalliita, 9,80 eur/kpl kun ne vuosi sitten maksoivat alle 3 eur. Myyjä selitti: " ne toimivat nykyään ledeillä". Ei voi olla totta!

Tuppisuuna ja suunapäänä

Pieni tyttö katseli karkkihyllyä marketissa, suunnisti sitten päättäväisesti luokseni, ojensi paperinpalaa ja sanoi: "Anteeksi mutta mistähän minä löytäisin tämän." Paperinpalassa luki "KIKKOMAN SOIJA".
Helsingin reissulla minulta kysyttiin tietä yhden kerran (vaikka en itsekään ollut kartalla) ja junassa kysyttiin vaunun numeroa. Supermarketissa kysyttiin haluaisinko kenties muutosta hiuksiini ja muutaman kymmenen metrin päässä pyydettiin ilmaiseen manikyyrin. Luulen että kaksi viimeistä keskustelunpoikasta ei johtunut siitä että minulle on helppo tulla juttelemaan, vaan ihan kaupallisista seikoista - tai sitten näytin siltä, että ulkonäköni on päivityksen tarpeessa. Saksalainen pariskunta tuli kyselemään kauppakeskuksessa yleisen vessan käyttöön liittyvistä asioista ja pieni tyttö kysyi bussipysäkillä "onks seiskavitonen mennyt jo". Hietalahden torilla kirpputorikauppiaan kanssa sukeutui vallan keskustelu vanhoista, täytettävistä tupakansytyttimistä. Kotona maalikylän marketissa eräs mummo pyysi apua neulelankohin liittyvässä asiassa ja toinen aurinkokennolamppujen valinnassa. Kaikki tämä tapahtui yhden viikon aikana. Onko tuntematon suomalainen alkanut puhua toiselle tuntemattomalle suomalaiselle?
Junan ravintolavaunussa oli viisi asiakasta. Jokainen istui omassa pöydässään ja virvokkeiden lomassa katseli ulos ikkunasta, vaikka ulkopuolella vilisi kilometritolkulla kallioleikkausta. Vilinän katseleminen lähietäisyydeltä olisi pistänyt pään pyörälle, ellei se olisi ollut oivallinen keino tarkkailla kanssamatkustajia ikkunan kautta.
Tänään käväisin töistä tullessani pikaisesti kirpparilla. Ulos tullessani tuntematon mies aurinkolaseissaan seisoskeli kadulla ja yhtäkkiä kysäisi "no mitäs neitokaiselle kuuluu". Are you talking to me?????

Matkantekoa

Yhdistetty työ/kylämatka Savosta Helsinkiin viikko sitten avarsi, nimittäin lompakkoa. Ja olisi avartanut enemmänkin, ellei kotimatka olisi taittunut junalla, johon ei voinut ottaa mukaan kaikkea mitä olisi halunnut ostoshuumassaan Ikeasta hankkia - onneksi. Junalla on miellyttävä matkustaa, kyyti on tasainen ja veturi ei puuskuta, haitari ei soi eikä savottavaatteet tuoksahda. Sen sijaan kännykät soivat ja kaikki kuulevat toistensa kuulumiset. Kun olin kolme kertaa tarkistanut aseman aikataulusta oikean raiteen ja junan numeron sekä varmistanut vielä vaunun numeron ja istumapaikan, käväisi mielessä että jospa en olekaan oikeassa junassa sitten kuului iloisesti: "No halloo, myö ollaan nyt lähössä tiältä Helsingistä ja ollaan Iisalamessa illalla puolj kymmenen aekaan, kun se aekasempi juna oes jiännäkii Kuopijoon, eikä oes piästy sillä sinne asti!" Sukkaa kutoen ja lueskellen neljän tunnin matka kului raiteilla kuin siivillä.

---

Syksyn tullessa ja iltojen pimetessä piti hankkia mökille ulkovaloja. Maalikylän krääsäkaupassa oli myytävänä maahan työnnettäviä kohdevalaisimia, jotka valaisevat istutuksia alhaalta päin. Hinta oli kohtuullinen mutta valaisimeen ei ollut myytävänä ulkoilmaan sopivia hehkulamppuja. Toinen taas tuikitarpeellinen hankinta oli pieni ja näppärä pölynimuri, joka löytyi edullisesti ja tunnettua merkkiä vielä, toisesta krääsäkaupasta - siihen ei löytynytkään sitten pölypusseja.

Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu

Kesällä sitä miettii jo tulevaa syksyä ja murehtii, jotta mitäköhän sitten kun sataa ja tulee pimeää ja kukat kuihtuu - sitten löytää komeron kätköistä langanjämät ja neulepuikot, sienikorin ja mehumaijan, lukemattomia dekkareita ja kynttilänpätkät.

Kukkapenkin ja lankakorin tuotoksia.


Pihan ja metsän antimia.



Murheellisten uutisten myötä tarkkaavaisuus sienimetsässä on lisääntynyt.



Tuttuja ja turvallisia haapasieniä.



Riviin järjesty!



Lapsenlapsi 2,5 vee aloitti valokuvausharrastuksen - kamerakännykällä.

Omista varpaista on hyvä aloittaa.



Kuvauksen kohde oli hieman liian nopea liikkeissään.



Maailma mummua myöten on hieman kallellaan, mutta tarkasti etsimessä.



Sanomalehdillä tukittu hormi oli mitä mielenkiintoisin kuvauskohde.



Keväällä uutisoidusta ohdakeperhosten joukkovaelluksesta sai mökkipihamme oman osansa, kun seitsemän kappaletta isoja, oransseja perhosia nautti lounasta sireenin kukissa. Ikävä kyllä kuvan liittäminen tähän epäonnistui mutta kuva nokkosperhosesta levähtämässä porraspuulla onnistui.

Ruokaa omasta päästä

Kasvatin tänä kesänä sekä mökillä että kaupungissa mangoldia. Ostin siemenet keväällä ihan sen takia, että kasvi näytti kauniilta monenvärisine varsineen. Tässä tulos. Mangoldi eli lehtijuurikas on 2-vuotinen kasvi ja sitä käytetään kuulemma pinaatin tapaan.



Pieniä lehtiä on syöty salaatissa mutta näistä jättiläisistä tein kääryleitä.



Täyte:
- 400 g nauta-jauhelihaa
- sipuli
- kasvisliemessä keitettyä puuroriisiä (1 dl)
- munamaitoa 2 dl maitoa + muna + keltuainen
- valkopippuria ja suolaa

Päälle hieman voisulaa, jossa siirappia ja NAM!

200 asteessa n. 1/2 tuntia tai kun ne näyttävät silmämääräisesti kypsiltä ja haarukalla koetellessa täyte on jämähtänyt.

Jos et ole kasvattanut mangoldia, tee kaalista.

Jälkiruoka, persikkatorttu:

- tuoreita persikoita rasiallinen
(joista rasian avattuani huomasin, että osa ei ollut enää ihan tuoreita, siis
vielä käyttökelpoisista äkkiä jotain hyvää)
- lasivuoka (kirpparilta 1 eur)
- murotaikinaa pakastealtaasta
- kermaviiliä purkillinen
- hienoa sokeria
- 2 kananmunaa

Murotaikinapaketissa on 2 levyä, joista yksi riittää pohjaksi. Päälle kuorittuja, viipaloituja persikoita ja kermaviili/sokeri/muna -soosi. 200 astetta ja n.25 min uunin alatasolla tai niin kauan kun reunat ja pohja (vilkaisin välillä) ovat ruskeat.



Huom! Ei se ulkonäkö vaan maku.