Ei este vaan hidaste

On kaameeta aamuvirkusta, ajaa takaa sirkusta!

Aamuna muutamana viime viikolla 36 km:n työmatka mökiltä kaupunkiin joutui jopa 60 km:n tuntivauhdilla. Sirkusajoneuvot köröttelivät hitaasti mutta varmasti peräkanaa etunenässä - vauhtia puuttui mutta vaarallisia tilanteita ei. Melkein jo perillä pääsin kuvan auton "djur transport" perään. Mietin, jotta josko perälauta aukeaisi ja sieltä tipahtaisi elefantin pläjäys, saisipa oivallista potkua juhannusruusun juurelle tai jos sieltä pyllähtäisi kokonainen elefantti tai poni ja lauma puudeleita tai marakatteja. Jätin heti kohta roiman turvavälin. 

Miekkonen kertoo tarinaa lapsuudestaan, kun eräänä kesäaamuna vilkaistuaan ulos ikkunasta oli nähnyt norsun tallustelevan kadulla. Norsu ei ollut ollut vaaleanpunainen, vaan ihan vain karannut paikkakunnalla vierailevasta sirkuksesta.

Eilen sain Miekkosen huijattua sunnuntailounaalle kiinalaiseen ravintolaan. Kerta oli Miekkosen ensimmäinen eikä suinkaan niiiiiin eksoottinen kuin hän oli kuvitellut, sillä ruokalistalla ei ollutkaan mädätettyjä munia, sammakonreisiä tai etanoita. Ennakkoluulot karisivat niin että rapina kuului ja mureat lilhanpalat ihanassa, miedosti chilillä maustetussa, hapanimelässä kastikkeessa veivät kuulemma kielen mennessään ties minne. "Milloin otetaan uusiksi?" -kommentin jälkeen piirsin ison rastin seinään. 

Rojektista toiseen

Muutama viikko mökillä alvariinsa myllätessä ja kaupungissa vain käymäseltään vieraillessa tuli yhtäkkiä mieleen, jotta jos verstas-varastorakennuksesta lisää asuintilaa remontoisi. Jo suunnitteluvaiheessa meni Miekkosen kanssa sukset niin ristiin, jotta vaikka toisen sukset olivat varastossa ja toinen ei niitä edes omista, piti monojen nauhat aukaista, jotta ymmärrettiin toisiamme ja päästiin samalle aaltopituudelle, nimittäin siinä asiassa, että pitää kysyä neuvoa asiantuntijalta. Sitä odotellessa aloin maalata "taivaanikusia", niin kuin meillä päin sanotaan, puutarhakalusteita valkoisiksi. Heti kättelyssä verkkareista ja hupparista tuli tietenkin entisiä, paitsi jos pitää roiskekuvioista vaatteissa. Eipä siinä mitään, muutenkin koko vaatekaapin sisältö on laihdutus-rojektista johtuen mennyt uusiksi. Helleaallon yllättäessä yläkomeroon säilötyt viime kesän kesävaatteet ajatuksella "JESS, mitä täältä löytyykään", roikkuvat päällä ja kaikkis siis tod KAIKKI menevät uusiksi mutta en valita.

 

Täällä Savossa tulppaanit ja lempikukkani vuohenjuuri puskevat vasta mullasta - parempi myöhään kuin milloinkaan. Huomenna, tuttavaperheen valmistujaisjuhlien jälkeen, pannaan pottua niihin lautalaatikoihin ja ruosteisiin sankoihin....kun sitä pottumaata ei ole saatu tehtyä vieläkään, no ehkä ensi keväänä.

Viikon päästä juhlitaan rakkaan kummityttöni lakkiaisia, voi miten  nopeasti aika kuluukaan, vastahan niitä vaippoja vaihdettiin.

Toukokuussa saatiin nauttia muutamasta hellepäivästä, niin mummu kuin mummutettava. Tässä kuva pienestä auringonpalvojasta.

Tuoksussa tuomien ja kanankakan

Jo reilu viikko on kulunut myyrän töissä, räpylät kyynärpäitä myöten mullassa. Kasvilaatikot odottavat istutusta, neljä tomaattia on jo juurtumassa ja muihin osastoihin pannaan pottua.

Tee se itse kasvilava huussin portaan pielessä kasvattaa sipulia, tilliä, persiljaa, salaattia ja rivin kehäkukkia.

Lipstikka eli liperi, se sellerin makuinen maustekasvi puskee vartta kilpaa saniaisten kanssa.

Niin, ja tietenkin raparperi siinä vieressä voittaa kasvukisan.

Kaupungilla järjestetään kevään kierrätystalkoita ja -tapahtumia mm. jättikirppis. Miekkonen on ajanut roinaa kierrätyskeskukseen urakalla - ja minä kantanut uutta tilalle kirpputorilta. Tässä viimeisin ostos ja oikeesti ihan tarpeellinen klaffipiironki liinavaatekaapiksi. Oivallinen kirjoitustaso liukuu laatikoiden yläpuolelta esiin paljastaen muutaman salalokeron.

Kuvan kaikki muutkin tavarat on hankittu kirpputorilta, paitsi metallilangasta väännetty kynttilänjalka ja peltinen enkelitaulu, niin ja ruusut reilusta kaupasta.

Pakko laittaa kuva vielä tulilatvasta, jonka ostin jouluksi. Nyt se kukkii ihan itsekseen ja on ollut tosi huonolla hoidolla, samassa mullassakin vielä. Ehkä se innostui alusastiasta, joka on oma emalipottani 50-luvulta.

Heleänä helluntaipäivänä omenapuu availi nuppujaan.

Mökkihöperö

Hyvää Äitienpäivää!

Kohta tulee viikko täyteen mökillä. 36 kilometrin työmatka taittuu noin puolessa tunnissa näin kesäkeleillä ja -nopeuksilla. Pari iltaa on mennyt oksasilppurin parissa. Sauna ja grilli lämpiää joka päivä, eilen illallakin grillattiin uhallakin varaston katoksessa toppavaatteissa sateen rummuttaessa taukoamatta peltikattoa. Lauantaina käytiin multa- ja orvokkiostoksilla ja kirpareilla tietty. Miekkonen oli ostanut begonian äitienpäiväkukaksi.

Yhtenä päivänä palautin pulloja automaattiin. Aikoessani tunkea tyhjän muovipussin "roskat"-aukosta sieltä kurkisti miehen pää, joka sanoi "toimiiko ne"? Meinasin lentää persuksilleni pelästyksestä ja saatuani juuri ja juuri huudahduksen pidettyä sisälläni sanoin "toinen ei toimi" (oletettavasti hän kysyi automaattien toimivuutta). 

  

Anttilasta tilaamamme kiikari-kaukoputkiyhdistelmä saapui. Tänä aamuna istuttiin hyvän aikaa mökin portailla ja tiirailtiin lintuja. Kirjosiepon pesäpuuhia seuratessani yhtäkkiä tähtäimeen osui toinen siivekäs, joka näytti jättiläiseltä. Hetken tehtyäni lajinmääritystä tunnistin sen räkttirastaaksi. Käki kukkua helskytteli pitkät tovit ja taivaanvuohi kuului mutta ei näkynyt. Kaukoputki on todellinen KAUKOputki, jolla ei kannata pihapuita tähtäillä. Tähtien ja kuun tarkkailuun se on varmasti oivallinen kapine, mutta taivas pysyttelee jatkuvasti paksussa pilvessä, joten sitä ei ole voinut vielä testata. Jännää.

 

Rautalankainen viinipulloteline toimittaa kukkatelineen virkaa ja romuromanttinen "tuulikello" askarreltiin ruosteisista pienistä esineistä ja kirppurtorilta löytyneestä mikä-lie-siivilästä. Sointi ei ole kylläkään mikään heleä mutta aika hauskan näköinen kapistus sireenin oksassa heilahdellen ja odotellen lehtien ja kukkien puhkeamista.

Pari kiloa perunoita on itämässä laatikossa ja  tnä kesänä kokeillaan pussiperunan viljelyä ellei saada sitten kuokittua perunamaata pihan perälle. 

Kirpputorilta löytyi noin tennispallon kokoinen vanhapoika, Miekkosen lempi"kukka", eurolla.

Vanha pelargonia on mummon akkunalla ja akkunan alla laulaa punarinta.

Valpurin päivänä

Vappuaamuna sade rummutti kattoa ja ulkona oli 10 astetta lämmintä - luontoääni tänään peipposen. Tinttien suku tarkastelee vuoronperään kaikkien pesäpönttöjen sopivuutta.

Viime viikonloppuna varjoisassa paikassa lumi säilyi pitkälle päivään. Nämä hauskat jäljet ovat talviuniltaan heränneen Siilosen. On tainnut hieman harhailla ristiin rastiin varpaat sohjossa.

Viinimarjapensaan oksat pukkaavat lehteä ja ovat hauskan kippuraisia maljakossa.

Syksyllä istutin lisää tulppaanin mukuloita kukkapenkkiin, jossa lempikukkani vuohenjuuri jo vihertää. Tulppaaneista 14 on jo pinnalla, samoin helmihyasintit ja krookukset kukkivat. En vain ottanut kuvaa kun ne ovat supussa näin sateisena päivänä.

Raparperi punastelee.

Vappupuuhasteluna verhojen ja tyynynpäällisten ompelua ja maalinpoistoa valkoiseksi maalatusta puisesta kapiokirstusta. Jännittää mikä kuva alta paljastuu, muistan nimittäin kun arkku oli mummollani ja se oli alunperin vihreä. Kuvaa seuraa kunhan projekti on ohi. Eli siistejä sisähommia näin sadepäivänä, paitsi maalinpoisto.